26. huhtikuuta 2011

Kauden 2011 avaus

Päivä lähti käyntiin hivnene tavallista myöhemmin ja matkaan lähdettiin vasta klo 10:00 aamulla. Poimin kaverin kyytiin Kaarinan Honkkarin pihalta ja Vectran nokka suuntautui kohti Airisto-hotellin rantaa. Rantaan päästiin ja kalavehkeitä viriteltiin hyvä tovi. Selvää alkukankeutta pitkän kylmän talrven jäljiltä oli havaittavissa. Niin pitkään siinä virittelyssä meni, että oikein nolotti. Vene saatiin lopulta vesille. Joku oli ystävällisesti edeltävänä päivänä tehnyt veneen mentävän aukon jääpeitteeseen joka muutoin täytti koko hotellin poukaman. Pienellä jäiden tönimisellä päästiin avoceteen ja hanat auki.

Kalastus aloitettiin taimenen metsästyksellä. Pari paikkaa, joista on aiemmin kalahavaintoja saatu, tuli koluttua. Tällä kertaa ilman havaintoja. Tuulen suunta vaihteli etelän ja lännen välillä. Taimenpaikkojen koluamisen jälkeen alkoi kalamiehiäkin jo hieman hiukoa ja katseet suunnattiin siian ongintaan.

Ensimmäinen siikapaikka ei ollut oikein mistään kotoisin, mutta näläntunne vei voiton ja johonkin oli pakko rantautua. Samalla sitten laskettiin onget veteen. Kyseisellä mestalla oli pieni saari, joka jätti pienen matalan vesikaistaleen isomman saaren väliin. Pohja suurimmilta osin nyrkin kokoista kiveä ja sitä suurempaa. Myös levää tuntui pohjassa olevan jonkin verran. Ei kaloja. Pöperöt naamariin ja jatkettiin matkaa.

Kelit olivat niin herkulliset, että siian onginta houkutti epätoivoista taimenen etsintää enemmän oikeastaan koko loppu päivän. Siikaa ongittiin vielä parilla vanhastaan tutulla ottipaikalla useamman tunnin ajan, mutta tulokset eivät tästä muuttuneet. Viimeisellä paikalla, jossa onget laskettiin veteen tapahtui jotain. Onki värähti selvästi kalan merkiksi, mutta siinä kaikki. Mikä lie simppu käynyt mutustamassa matoa.

Paluumatkalla kopaistiin vielä vanha tuttu tanemesta, mutta tuloksetta. Ei häävi kauden avaus.

Kauden ensimmäinen reissu Saaristomeren merellisiin maisemiin ei kalastuksellisesti kovin paljoa tarjonnut, mutta kelit hellivät sitäkin enemmän. Sinänsä ihan loogista, sillä hyvä sää ja hyvä syönti harvemmin menevät käsi kädessä. Ja tästähän kausi vasta alkaa ja paljon on vielä tulossa. Tällä viikolla saanen uuden kaikuluotaimen paattiin, jolloin alkaa armoton kalamestojen haravointi. Odotukset on kovat viistokaiulle. Saas nähdä mitä tuo uusi teknologia tuo tullessaan.

23. huhtikuuta 2011

Avovesikausi 2011 alkaa huomenna..

Kyllä! Saaristomerelläkin alkaa jäätilanne olemaan avovesikauden kannalta suotuisa. Airisto-hotellin rampilta pääsee laskemaan veneen vesille, kunhan ensin tuuppii suurimmat jään riitteet pois tieltä. Loput hoitaa vanha kunnon Busteri - tuo suuri ja mahtava jäänmurtaja.

Huomenna siis käy matka kohti Airiston eteläpäätä, josta on tarkoitus lähteä etsimään kevään ensimmäistä taimenta ja todennäköisesti, kun sen löytäminen on todettu liian työlääksi, siirrytään siian ongintaan. Sekin on aika lystiä se, vaikkei suuria väsytysmaratoneja tarjoakaan. Varsinkin kun tarkastelee kalatiskien kilohintaa tuoreelle siialle niin sen onginta kannattaa jopa taloudellisesti.

Taimenta lähdetään hakemaan perhoin ja koneongin. Koneongen koukkuun on tarkoitus pujottaa kevään heräteostoksilla löydettyjä vieheitä. Vieheistä en oikeastaan muista kuin Vicken, joka on itselleni vanha tuttu ja kaverit on niillä saanut taimenvesillä jopa onnistumisiakin. Itse olen yhden tukevan kalan sillä karkuuttanut (ja kaveri poimi kalan pois seuraavalla heitolla). Muita vieheitä oli Savagearilta ja Kineticiltä. Kinetic oli tälle kaudelle tuonut viime syksyn taimenvesillä loistaneesta Sandgrävlingenistä vastaavan mallin. Sellainenhan sitten piti myös meikäläisen ostaa, kun ei aitoa ollut tarjolla.



Perhorintamalla on tänä keväänä tapahtumassa omalla kohdallani suuri mullistus. Aion siirtyä merellä putkiperhoihin sekä hauki- että meritaimenhommissa. Kovin moni ei keskustelupalstojen perusteella ainakaan taimenta ole putkipörhöttimillä yrittänyt koukuttaa. Haukiperhopuolella tuo onkin yleisempää.
Omaa perhoarsenaaliani kasvatin tänään muutamalla sidoksella. Neljällä putkiperholla ja kolmella potentiaalisella siikaperholla. Tiedetään tiedetään... Siian perhostaminen mereltä on monen mielestä ajan hukkaa, mutta joka kevät se ajatus tulee mieleen, että ”jos se sitten kuitenkin ottais...”. Tämän vuoden siikasidos perustuu viime vuoden syönnösnäytteistä tehtyihin havaintoihin. Pientä kalajäljitelmää siis lähdettiin tekemään. Saas nähdä miten nämä kaloille kelpaa, jos kaloja vielä meressä lienee. Siitä mahdollisesti lisää tuonnempana... ;)