Kauden 2011 avaus

Päivä lähti käyntiin hivnene tavallista myöhemmin ja matkaan lähdettiin vasta klo 10:00 aamulla. Poimin kaverin kyytiin Kaarinan Honkkarin pihalta ja Vectran nokka suuntautui kohti Airisto-hotellin rantaa. Rantaan päästiin ja kalavehkeitä viriteltiin hyvä tovi. Selvää alkukankeutta pitkän kylmän talrven jäljiltä oli havaittavissa. Niin pitkään siinä virittelyssä meni, että oikein nolotti. Vene saatiin lopulta vesille. Joku oli ystävällisesti edeltävänä päivänä tehnyt veneen mentävän aukon jääpeitteeseen joka muutoin täytti koko hotellin poukaman. Pienellä jäiden tönimisellä päästiin avoceteen ja hanat auki.

Kalastus aloitettiin taimenen metsästyksellä. Pari paikkaa, joista on aiemmin kalahavaintoja saatu, tuli koluttua. Tällä kertaa ilman havaintoja. Tuulen suunta vaihteli etelän ja lännen välillä. Taimenpaikkojen koluamisen jälkeen alkoi kalamiehiäkin jo hieman hiukoa ja katseet suunnattiin siian ongintaan.

Ensimmäinen siikapaikka ei ollut oikein mistään kotoisin, mutta näläntunne vei voiton ja johonkin oli pakko rantautua. Samalla sitten laskettiin onget veteen. Kyseisellä mestalla oli pieni saari, joka jätti pienen matalan vesikaistaleen isomman saaren väliin. Pohja suurimmilta osin nyrkin kokoista kiveä ja sitä suurempaa. Myös levää tuntui pohjassa olevan jonkin verran. Ei kaloja. Pöperöt naamariin ja jatkettiin matkaa.

Kelit olivat niin herkulliset, että siian onginta houkutti epätoivoista taimenen etsintää enemmän oikeastaan koko loppu päivän. Siikaa ongittiin vielä parilla vanhastaan tutulla ottipaikalla useamman tunnin ajan, mutta tulokset eivät tästä muuttuneet. Viimeisellä paikalla, jossa onget laskettiin veteen tapahtui jotain. Onki värähti selvästi kalan merkiksi, mutta siinä kaikki. Mikä lie simppu käynyt mutustamassa matoa.

Paluumatkalla kopaistiin vielä vanha tuttu tanemesta, mutta tuloksetta. Ei häävi kauden avaus.

Kauden ensimmäinen reissu Saaristomeren merellisiin maisemiin ei kalastuksellisesti kovin paljoa tarjonnut, mutta kelit hellivät sitäkin enemmän. Sinänsä ihan loogista, sillä hyvä sää ja hyvä syönti harvemmin menevät käsi kädessä. Ja tästähän kausi vasta alkaa ja paljon on vielä tulossa. Tällä viikolla saanen uuden kaikuluotaimen paattiin, jolloin alkaa armoton kalamestojen haravointi. Odotukset on kovat viistokaiulle. Saas nähdä mitä tuo uusi teknologia tuo tullessaan.

Avovesikausi 2011 alkaa huomenna..

Kyllä! Saaristomerelläkin alkaa jäätilanne olemaan avovesikauden kannalta suotuisa. Airisto-hotellin rampilta pääsee laskemaan veneen vesille, kunhan ensin tuuppii suurimmat jään riitteet pois tieltä. Loput hoitaa vanha kunnon Busteri - tuo suuri ja mahtava jäänmurtaja.

Huomenna siis käy matka kohti Airiston eteläpäätä, josta on tarkoitus lähteä etsimään kevään ensimmäistä taimenta ja todennäköisesti, kun sen löytäminen on todettu liian työlääksi, siirrytään siian ongintaan. Sekin on aika lystiä se, vaikkei suuria väsytysmaratoneja tarjoakaan. Varsinkin kun tarkastelee kalatiskien kilohintaa tuoreelle siialle niin sen onginta kannattaa jopa taloudellisesti.

Taimenta lähdetään hakemaan perhoin ja koneongin. Koneongen koukkuun on tarkoitus pujottaa kevään heräteostoksilla löydettyjä vieheitä. Vieheistä en oikeastaan muista kuin Vicken, joka on itselleni vanha tuttu ja kaverit on niillä saanut taimenvesillä jopa onnistumisiakin. Itse olen yhden tukevan kalan sillä karkuuttanut (ja kaveri poimi kalan pois seuraavalla heitolla). Muita vieheitä oli Savagearilta ja Kineticiltä. Kinetic oli tälle kaudelle tuonut viime syksyn taimenvesillä loistaneesta Sandgrävlingenistä vastaavan mallin. Sellainenhan sitten piti myös meikäläisen ostaa, kun ei aitoa ollut tarjolla.

Perhorintamalla on tänä keväänä tapahtumassa omalla kohdallani suuri mullistus. Aion siirtyä merellä putkiperhoihin sekä hauki- että meritaimenhommissa. Kovin moni ei keskustelupalstojen perusteella ainakaan taimenta ole putkipörhöttimillä yrittänyt koukuttaa. Haukiperhopuolella tuo onkin yleisempää.

Omaa perhoarsenaaliani kasvatin tänään muutamalla sidoksella. Neljällä putkiperholla ja kolmella potentiaalisella siikaperholla. Tiedetään tiedetään... Siian perhostaminen mereltä on monen mielestä ajan hukkaa, mutta joka kevät se ajatus tulee mieleen, että ”jos se sitten kuitenkin ottais...”. Tämän vuoden siikasidos perustuu viime vuoden syönnösnäytteistä tehtyihin havaintoihin. Pientä kalajäljitelmää siis lähdettiin tekemään. Saas nähdä miten nämä kaloille kelpaa, jos kaloja vielä meressä lienee. Siitä mahdollisesti lisää tuonnempana... ;)

Meritaimenseminaari 16.3.2011, Turku

Kävipä somasti, että seminaariaamuna sattui setä radiosta mainostamaan tätä hienoa seminaaria. En ollut aiemmin kullutkaan tilaisuudesta, mutta mielenkiinto heräsi. Tilaisuuden järjesti Turun Ammattikorkeakoulu ja projektipäällikkönä Teemu Koski. Tuli käytyä ja kuultua kaikenmoista rakkaiden Varsinais-Suomen, ja varsinkin Turun alueen jokialueiden kunnostustoimista meritaimenen lisääntymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Missasin tilaisuuden ensimmäiset 15 minuuttia oman tiukan aikatauluni vuoksi, mutta pääsin hyvin mukaan menoon. Paikalle oli ilmaantunut huomattavasti odotuksiani enemän väkeä. AMK:n monitori oli melkein täynnä. Ainakin Varsinais-Suomalaisittain mikä tahansa tila on melkein täysi jos joka toinen paikka on vapaa. Muuten joutuu istumaan mahdolisesti jopa täysin tuntemattoman henkilön viereen ja sehän ei käy päinsä. Ei käy.

Oli hienoa kuulla, että turun alueen joissa on lähes kaikissa aikoinaan elänyt luontainen meritaimen- ja/tai lohikanta. Surullista taas on kyseisten jokien nykytilanne. Tusinasta jokia enää parissa vaivaisessa on olemassa jonkinlainen oma jalokalakanta, ja sekin hyvin heikoissa kantimissa. Luontainen kanta muistaakseni taisi löytyä Kiskon-, Paimion ja Perniönjoesta.

Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautui viimeisenä esittäytyneen Virtavesien hoitoyhdistyksen (Virho) edustajan esitys. Virhon toimesta on suoritettu useita jokikunnostusprojekteja pääkaupunkiseudulla. Esitykseen kuului talkootoiminnan perusteet ja esimerkki eräästä kunnostuskohteesta. Esimerkkoinä oli Viikinoja Helsingin urbaanissa miljöössä. Kyseisessä purossa ei tiedetä meritaimenen kuteneen aiemmin. Tuohon puro pahaseen oli Virhon toimesta tuupattu mätirasioita kolmena (tai neljänä?) vuotena 2000-luvulla. Joenpätkän kunnostus oli suoritettu vuonna 2009 ja jo vuoden 2010 aikana kunnostetulta pätkältä oli bongattu n.20-30 senttisiä meritaimenia lisääntymispuuhissa! Voiko homma hienommin enää mennä. Noh, elokuvissa..

GoExpo 2011

Odotetut GoExpo messut vuosimallia 2011 takana. Messut olivat järjestyksessäään kolmannet tälle vesistöjen koluajalle. Mielenkiinotista katsottavaa riitti jälleen. Ostoskoriin ei kuitenkaan aikaisemmista vuosista poiketen päätynyt lainkaan odotettua pinoa "tarpeellista" tavaraa.
Aikaisempina vuosina on joutunut perustelemaan itselleen messujen jälkeen, että miksi tällä kertaa tuli ostettua se siima. se vapa, ne peurankarvat, ne sakset, se haavi... Tänä vuonna tätä pulmaa ei siis ole vaan ongelma on täysin päinvastainen. Eli miksi ostoksia ei kertyunyt lainkaan edeltäneiden vuosien tapaan. Ehkä kuitenkin näin päin on parempi. Lompakko ei ammota tyhjyyttään, ja voi vaikka ensi viikolla sitten hyvällä omallatunnolla käydä Ikeassa hakemassa pari seinäkaappia. ;)

Niin ne messut... Aiemmista vuosista poiketen tänä vuonna messuille mentiin vasta sunnuntaina, eli viimeisenä messupäivänä. Tämä näkyi myös hieman pienempänä ihmismääränä ja esilleasettajat eivät olleet ihan niin aktiivisesti loppuvaiheessa tyrkyttämässä tavaraa ostoskoriin. Paria vapaa tuli kuitenkin päivän aikana hetkutettua.

Ensimmäisenä vemputettavaksi joutui Zpey:n #9 9' switch -vapa. Alkujaan Zpey:n tunnetuksi tehnyt erikoisen mallinen takakahva on löytänyt tiensä myös merkin yhdenkäden vapoihin. Täh? Takakahva yhdenkäden vavassa? Jep. Kyseessä oli irrotettava lisäkahva, jonka voi halutessaan iskeä yhdenkäden vavan kelankiinnikkeen jatkeeksi. Itselleni tämä kyseinen vapa ei oikein uponnut. Kahdenkäden vavat eivät tosin ole itselleni muutenkaan kauhean tuttuja, mutta tämä ei kyllä sykähdyttänyt. Takakahva tuntui olevan ainoastaan jatkuvasti tiellä.
Toinen käsittelyyn joutunut vapa olikin sitten hinnaltaan tähtitieteellinen, mutta niiiiin herkullisen tuntuinen C.F. Burkheimerin #6 9' taimenvapa. Uuuh! Melkoinen herkkukeppi. Miellyttävän pehmeässä toiminnassa juuri sopiva määrä voimaa, jolla siiman olisi saanut melko vaivattomasti vaikka heittoaltaan toiseen päähän (jonkun heittotaitoisen käsissä). Itselläni vavassa pisti silmään ulkoisesti vavan sikarikahva, joka suippeli jouhevasti aivan vavan aihioon saakka.Tämä miellytti omaa silmää ja myös kättä. Tässä tunsi vavan taipuvan kirjaimellisesti kahvasta asti.. Toinen asia oli snake-vaparenkaiden hentoinen olemus. renkaat oli siis tehty huomattavati tavanomaista ohkaisemmasta teräslangasta. Tällä tavoin vapa on saatu maksimikevyeksi ja siltä osin myös varmasti vaikuttaa vavan toimintaan. Vapa ei kuitenkaan "ihan" sopinut omaan budjettiin, mutta oli mielenkiintoinen tuttavuus.

April Vokey

Ja olihan siellä heittoaltaalla myös April Vokey opastamassa ensialkajia ja antamassa neuvoja heittovirheiden korjaamiseen kokeneemmillekin. Suomalaiseen tapaan ei vapaaehtoisia opetettavia meinannut löytyä sitten millään, mutta pienen lämmittelyn jälkeen joku rohkea uskaltautui koulutettavaksi. Joillain olisi saattanut olla vaikeuksia keskittyä heittämiseen, mutta kyllähän kaverilla heitto alkoi kulkemaan Aprilin komennossa.

Messuilla oli toki muutakin kuin kalastusta. Itseäni kiinnostivat myös samaan aikaan pidetyt Retki- ja Kuntomessut. Retkiständeillä oli osalla näytteilleasettajista esillä tämän vuoden uutuusmalleja ilman halua myydä niitä. Osalla ständeistä taas tyhjennettiin viime vuoden malleja varastosta. Oma mielenkiintoni keskittyi enemmän jälkimmäiseen. Eipä sieltäkään oikein mitään matkaan tarttunut, mutta tulipahan taas käpälöityä jos jonkinnäköistä takkia ja housua ja kalsaria. :)

Kunto-osastolla olikin hiukan enemmän kiusallisia "Hei, onko teillä kuntoilukuviot kunnossa?" kyselijöitä, mutta mitä muutakaan voi messuilla odottaa? Toisen puoliskon keskittyessä näyttävien tanssiesitysten seuraamiseen, kävin mittauttamassa "porkkanaständillä" läskiprosentit ja osallistumassa kymmeneen eri arvontaan. Läskit oli pakko käydä mittauttamassa, kun ständillä oli kaksi porkkanaksi pukeutunutta neitoa kyseistä palvelua kauppaamassa. Tai ilmaistahan tuo oli. Kuka olisi voinut olla menemättä? ;)

Messut kokonaisuudessaan olivat mielestäni onnistuneet, vaikka jotenkin tuntui, että Kalastus- ja Retkiosastot olivat viimevuotista pienemmät. Liekö sitten syynä pienempi ihmismäärä vai se, että osastot olivat tänä vuonna oikeasti pienemmät. Kiitos kuitenkin näytteilleasettajille. Itse viihdyin kaikesta huolimatta. Ensi vuonna taas... :)

Breaking the ice..

Jaahas. Tästä se sitten lähtee. Ensiaskeleet blogikirjoittamisen maailmaan. Ajatuksena on kerätä tähän blogiin erinäisiä seikkailuja luonnon helmassa vaellellen ja kalastellen. Joskus kädessä pidellään perhokalastusvälineitä ja toisinaan voi koneonki miellyttää enemmän onnensa onkijaa. Myös jokunen perhonkuvatus voi blogiin ilmaantua.

Kirjoitukset tullee sisältämään pieniä infopläjäyksiä tehdyistä reissuista ja joskus kirjoitellaan muuten vaan pahimpien patoutumien kasautuessa ylitsepääsemättömiksi. (ja joskus vaan selvittääkseni sekavia ajatuksiani itselleni) ;)

Varsinkin näin talviaikaan patoutumaa alkaa olemaan jos jonkinlaista. Viime kerrasta avovedenääressä tuo rakas onki kädessä on jo vierähtänyt reilusti yli 3 kuukautta. Jäätilannetta tarkkaillessani voi vain todeta, että vesistöjä peittävä 50cm paksuinen jääkerros tuosta tuskin katoaa vielä pariin kuukauteen, joten odotus jatkukoon..

Lennellään siihen asti haukimammojen kera unissa.. ;)