GoExpo 2011

Odotetut GoExpo messut vuosimallia 2011 takana. Messut olivat järjestyksessäään kolmannet tälle vesistöjen koluajalle. Mielenkiinotista katsottavaa riitti jälleen. Ostoskoriin ei kuitenkaan aikaisemmista vuosista poiketen päätynyt lainkaan odotettua pinoa "tarpeellista" tavaraa.
Aikaisempina vuosina on joutunut perustelemaan itselleen messujen jälkeen, että miksi tällä kertaa tuli ostettua se siima. se vapa, ne peurankarvat, ne sakset, se haavi... Tänä vuonna tätä pulmaa ei siis ole vaan ongelma on täysin päinvastainen. Eli miksi ostoksia ei kertyunyt lainkaan edeltäneiden vuosien tapaan. Ehkä kuitenkin näin päin on parempi. Lompakko ei ammota tyhjyyttään, ja voi vaikka ensi viikolla sitten hyvällä omallatunnolla käydä Ikeassa hakemassa pari seinäkaappia. ;)

Niin ne messut... Aiemmista vuosista poiketen tänä vuonna messuille mentiin vasta sunnuntaina, eli viimeisenä messupäivänä. Tämä näkyi myös hieman pienempänä ihmismääränä ja esilleasettajat eivät olleet ihan niin aktiivisesti loppuvaiheessa tyrkyttämässä tavaraa ostoskoriin. Paria vapaa tuli kuitenkin päivän aikana hetkutettua.

Ensimmäisenä vemputettavaksi joutui Zpey:n #9 9' switch -vapa. Alkujaan Zpey:n tunnetuksi tehnyt erikoisen mallinen takakahva on löytänyt tiensä myös merkin yhdenkäden vapoihin. Täh? Takakahva yhdenkäden vavassa? Jep. Kyseessä oli irrotettava lisäkahva, jonka voi halutessaan iskeä yhdenkäden vavan kelankiinnikkeen jatkeeksi. Itselleni tämä kyseinen vapa ei oikein uponnut. Kahdenkäden vavat eivät tosin ole itselleni muutenkaan kauhean tuttuja, mutta tämä ei kyllä sykähdyttänyt. Takakahva tuntui olevan ainoastaan jatkuvasti tiellä.
Toinen käsittelyyn joutunut vapa olikin sitten hinnaltaan tähtitieteellinen, mutta niiiiin herkullisen tuntuinen C.F. Burkheimerin #6 9' taimenvapa. Uuuh! Melkoinen herkkukeppi. Miellyttävän pehmeässä toiminnassa juuri sopiva määrä voimaa, jolla siiman olisi saanut melko vaivattomasti vaikka heittoaltaan toiseen päähän (jonkun heittotaitoisen käsissä). Itselläni vavassa pisti silmään ulkoisesti vavan sikarikahva, joka suippeli jouhevasti aivan vavan aihioon saakka.Tämä miellytti omaa silmää ja myös kättä. Tässä tunsi vavan taipuvan kirjaimellisesti kahvasta asti.. Toinen asia oli snake-vaparenkaiden hentoinen olemus. renkaat oli siis tehty huomattavati tavanomaista ohkaisemmasta teräslangasta. Tällä tavoin vapa on saatu maksimikevyeksi ja siltä osin myös varmasti vaikuttaa vavan toimintaan. Vapa ei kuitenkaan "ihan" sopinut omaan budjettiin, mutta oli mielenkiintoinen tuttavuus.

April Vokey

Ja olihan siellä heittoaltaalla myös April Vokey opastamassa ensialkajia ja antamassa neuvoja heittovirheiden korjaamiseen kokeneemmillekin. Suomalaiseen tapaan ei vapaaehtoisia opetettavia meinannut löytyä sitten millään, mutta pienen lämmittelyn jälkeen joku rohkea uskaltautui koulutettavaksi. Joillain olisi saattanut olla vaikeuksia keskittyä heittämiseen, mutta kyllähän kaverilla heitto alkoi kulkemaan Aprilin komennossa.

Messuilla oli toki muutakin kuin kalastusta. Itseäni kiinnostivat myös samaan aikaan pidetyt Retki- ja Kuntomessut. Retkiständeillä oli osalla näytteilleasettajista esillä tämän vuoden uutuusmalleja ilman halua myydä niitä. Osalla ständeistä taas tyhjennettiin viime vuoden malleja varastosta. Oma mielenkiintoni keskittyi enemmän jälkimmäiseen. Eipä sieltäkään oikein mitään matkaan tarttunut, mutta tulipahan taas käpälöityä jos jonkinnäköistä takkia ja housua ja kalsaria. :)

Kunto-osastolla olikin hiukan enemmän kiusallisia "Hei, onko teillä kuntoilukuviot kunnossa?" kyselijöitä, mutta mitä muutakaan voi messuilla odottaa? Toisen puoliskon keskittyessä näyttävien tanssiesitysten seuraamiseen, kävin mittauttamassa "porkkanaständillä" läskiprosentit ja osallistumassa kymmeneen eri arvontaan. Läskit oli pakko käydä mittauttamassa, kun ständillä oli kaksi porkkanaksi pukeutunutta neitoa kyseistä palvelua kauppaamassa. Tai ilmaistahan tuo oli. Kuka olisi voinut olla menemättä? ;)

Messut kokonaisuudessaan olivat mielestäni onnistuneet, vaikka jotenkin tuntui, että Kalastus- ja Retkiosastot olivat viimevuotista pienemmät. Liekö sitten syynä pienempi ihmismäärä vai se, että osastot olivat tänä vuonna oikeasti pienemmät. Kiitos kuitenkin näytteilleasettajille. Itse viihdyin kaikesta huolimatta. Ensi vuonna taas... :)