Kävipä somasti, että seminaariaamuna sattui setä radiosta mainostamaan tätä hienoa seminaaria. En ollut aiemmin kullutkaan tilaisuudesta, mutta mielenkiinto heräsi. Tilaisuuden järjesti Turun Ammattikorkeakoulu ja projektipäällikkönä Teemu Koski. Tuli käytyä ja kuultua kaikenmoista rakkaiden Varsinais-Suomen, ja varsinkin Turun alueen jokialueiden kunnostustoimista meritaimenen lisääntymismahdollisuuksien parantamiseksi.
Missasin tilaisuuden ensimmäiset 15 minuuttia oman tiukan aikatauluni vuoksi, mutta pääsin hyvin mukaan menoon. Paikalle oli ilmaantunut huomattavasti odotuksiani enemän väkeä. AMK:n monitori oli melkein täynnä. Ainakin Varsinais-Suomalaisittain mikä tahansa tila on melkein täysi jos joka toinen paikka on vapaa. Muuten joutuu istumaan mahdolisesti jopa täysin tuntemattoman henkilön viereen ja sehän ei käy päinsä. Ei käy.
Oli hienoa kuulla, että turun alueen joissa on lähes kaikissa aikoinaan elänyt luontainen meritaimen- ja/tai lohikanta. Surullista taas on kyseisten jokien nykytilanne. Tusinasta jokia enää parissa vaivaisessa on olemassa jonkinlainen oma jalokalakanta, ja sekin hyvin heikoissa kantimissa. Luontainen kanta muistaakseni taisi löytyä Kiskon-, Paimion ja Perniönjoesta.

Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautui viimeisenä esittäytyneen Virtavesien hoitoyhdistyksen (Virho) edustajan esitys. Virhon toimesta on suoritettu useita jokikunnostusprojekteja pääkaupunkiseudulla. Esitykseen kuului talkootoiminnan perusteet ja esimerkki eräästä kunnostuskohteesta. Esimerkkoinä oli Viikinoja Helsingin urbaanissa miljöössä. Kyseisessä purossa ei tiedetä meritaimenen kuteneen aiemmin. Tuohon puro pahaseen oli Virhon toimesta tuupattu mätirasioita kolmena (tai neljänä?) vuotena 2000-luvulla. Joenpätkän kunnostus oli suoritettu vuonna 2009 ja jo vuoden 2010 aikana kunnostetulta pätkältä oli bongattu n.20-30 senttisiä meritaimenia lisääntymispuuhissa! Voiko homma hienommin enää mennä. Noh, elokuvissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti